Toive kävi, että tekisin postauksen minusta ja miehestäni joten tässä tulee nyt jotakin. Kysyä saa jos haluaa, kunhan nyt ei ihan henkilökohtaisuuksiin mennä!
Elikkä, olen 19-vuotias nainen ja mieheni on melkein kahdenkuukauden päästä 25-vuotta. Olemme olleet vuodesta 2008 asti yhdessä ja avopuolisoita meistä tuli toisillemme 2009 vuonna. Asuimme jonkun aikaa 35 neliöisessä yksiössä (muutin mieheni asuntoon, jossa asui yksin ensin.) Kaikki tavarathan mulla silti mieheni luona oli, vaikka minulla olikin oma asunto. Tuli vietettyä enemmän öitä mieheni luona.
2010 vuonna muutettiin vähän isompaan asuntoon, siinä oli neliöitä jonkun 45. Se oli mukava pieni kaksio, ja oli vielä omakotitalo. Raskautta alettiin yrittämään 2010 vuonna, lumet oli jo sulanu. 7kk raskautta ehdittiin yrittää, kunnes vihdoin vauva sai alkunsa. <3 Monet testit tehtiin, ja tulos oli negatiivinen. Petyttiin molemmat joka kerta kun testi ei näyttänytkään positiivista. :( Eräänä päivänä tein raskaustestin (ensimmäisenä päivänä, jolloin olisi menkat pitäny alkaa), jätin sen wc:hen ja unohdin lukea kokonaan tuloksen! Illemmalla kun menin pesuhuoneeseen, hoksasin etten oo lukenut testitulosta! Siinä oli toinen viiva haalea, ehdin jo innostua mutta sitten kun menin ukolle sanomaan, MÄ OON RASKAANA, VIHDOINKIN! Hän sanoi ettei vielä iloita, tämä voi olla väärä tulos kun kauan ollu wc:ssä.
Seuraavana päivänä tein muistaakseni uuden testin ja viimeisen, hypittiin vihdoin onnesta! Mä en uskaltanut aluksi katsoa testiä, kun en halunnut pettyä jälleen, koska aina testi oli negatiivinen.. :/ Mies kävi sen sitten katsomassa ja se tuli hymy korvis sanomaan mulle, että meille tulee vauva. <3
2010 loppuvuotena katseltiin kolmatta asuntoa, johon muutettaisiin jälleen yhdessä ja siihen kotiin vauvakin syntyisi. Meillä oli kaksi syytä muuttaa pois siitä omakotitalosta, ensinnäkin: 1. Siellä oli hometta, mä en tervettä päivää nähnyt kun olin kokoajan kipeä. Home ei tee hyvää minulle, miehelleni eikä vauvalle. (Oon miettinyt, että johtuikohan homeesta se että kesti tulla raskaaksi?) 2. Se oli liika pieni ja tilaa tarvittiin vauvalle.
No, marraskuun viimesinä päivinä saatiin avaimet uuteen asuntoon ja täällä me tänäpäivänäkin asutaan. :) Tilaa on ja neliöitä yli 70. Vauvan on mahtava täällä temmeltää, kun kasvaa. -Ja täällä ei oo hometta!!- Mä en oo ollu kipeänä sen jälkeen kun muutettiin pois siitä hometalosta!
Nopeasti on mennyt raskausaikakin, ja enskuussa pitäisi pikkuisen sitten syntyä. Ihanaa! <3 Vihdoin äitin ja isin kultamussukka tulee maailmaan, ja näemme hänet ja saamme syliimme ensimmäistä kertaa! Me odotetaan mieheni kanssa jo lujaa, että päästäis synnyttämään tämä lapsi maailmaan. <3
Kihlat ja avioliitto on tälle neidille luvattu. Mitä voisi enään elämältä toivoa? Sana -perhe- kuulostaakin niin mahtavalta, me ollaan pian perhe! <3 Tai ollaanhan me oltu perhe pian 9kk, kun vauva asustaa masussa, mutta nyt pian se syntyy! Mä oon niin onnellinen ja rakastan miestäni ja lastamme koko sydämestäni. Me katsotaan yhdessä käsikädessä samaan suuntaan ja kuljetaan samaa polkua, ikuisesti. <3
Oon niin kiitollinen, että oon löytänyt mieheni rinnalleni -tai siis, me löydettiin toisemme.- :) <3
Kaiken tämän mä oon halunnutkin mieheni kanssa kokea, rakastamme toisiamme. <3
Tälläistä meillä. :)
Meidän kodista laitan kuvia ja kirjoitusta varmaan huomenna jos muistan, pitää laittaa se sairaalakassi postauskin tänne. Jos mä nyt huomenna sitten.. :)
Nyt minä ja rakas pirpana mennään rakkaan isännän viereen nukkumaan. <3
See you!
